Eikö homma toimi – muuta peliä

20.9.2018

”Jaha, taas tätä. Samat argumentit, samat kysymykset ja kommentit samoilta tyypeiltä. Asia ei etene, aika kuluu eikä uusia tuloksia synny. Mitähän mun pitäisi tehdä, esittäisinkö nää mun omat jutut vielä kerran?”

 

Tuttu tilanne vai mitä? Älä kuitenkaan esitä niitä omia juttujasi enää vaan mieti, mikä on se uusi näkökulma, josta voit keskustelun muuttaa. Olette jumissa kielipelissä, jonka säännöt ovat vakiintuneet. Muuta säännöt, se muuttaa myös keskustelun ja tulokset.

 

Kielipeli on filosofi Ludwig Wittgensteinin kehittämä käsite, joka liittyy alun perin kielenkäytön yksinkertaisiin tilanteisiin. Erilaisten ilmausten käyttö ja kielenkäyttäjän teot ovat pelin siirtoja, kielioppi ja säännöt vaihtelevat tilanteen mukaan. Voimme edetä noudattaen vakiintuneita sääntöjä, reagoimalla ennustettavalla, tavanomaisella repliikillä. Tervehdykset ovat tyypillisiä vakiintuneiden sääntöjen säätelemiä tilanteita. Niihin saa yleensä ennustettavan vastauksen. Toisenlaisia tilanteita varten tarvitaan emergentit säännöt, jotka huomioivat dialogissa syntyvät tilaisuudet uusiin avauksiin ja yllätyksiin.

 

Kielipeli-ajattelua on sovellettu strategiatyöhön ja sitä voi käyttää myös organisaatioiden sisäisen vuorovaikutuksen jäsentämiseksi ja kehittämiseksi.

 

Kaikissa yhteisöissä on omia rituaalejaan, joissa repliikit ovat hyvin ennustettavia. Näitä vakiintuneita sääntöjä ja tilanteita tarvitaan, ne tuovat ennustettavuutta ja turvallisuutta vuorovaikutukseen. Haitallisiksi ne muuttuvat, jos vuorovaikutus perustuu voittopuolisesti niiden varaan. Silloin uudet ajatukset eivät pääse esiin. Tarvitaan rohkeutta poiketa totutulta polulta myös keskusteluissa.

 

Joskus kehityskeskustelut saavat vakiintuneen pelin piirteitä, erityisesti jos käytetään vakiolomakkeita. Lomakkeen täyttämisestä voi tulla arvo sinänsä ja keskustelu jää aneemiseksi. Tilaisuus uuden syntymiselle haaskataan ja kumpikaan osallistujista ei koe keskustelua kovin merkityksellisenä vaan pikemmin toistuvana rutiinina, jonka mieluiten olisi jättänyt väliin.

 

Toinen organisaatiolle haitallinen vakiintunut peli on se, jonka mukaan tietty asia aiheuttaa kaikki ikävyydet, mitä tapahtuu tai estää asioiden muuttamisen. Kun ongelmia yritetään ratkoa, kaikki työyhteisön jäsenet tekevät saman siirron, vetoavat samaan esteeseen. Esimerkiksi: Koska kolme vuotta sitten tapahtui X, niin nyt emme voi tehdä yhteistyötä/muuttaa toimintatapaa/organisoida asioita toisin. Anteeksi vaan, mutta nyt eletään tätä vuotta, eikö pitäisi etsiä jo uutta ymmärrystä? Tämän kielipelin nimi voisi olla Historialla puolustelu.

 

Emergenttejä, uutta luovia sääntöjä tarvitaan silloin kun halutaan muuttaa tai uudistaa toimintaa. Hyvä keskustelu etenee ennustamattomin kääntein. Se onnistuu vain, jos keskustelun osallistujat ovat rooleista riippumatta tasavertaiset.  Vahva luottamus mahdollistaa yleisestä hyväksytyistä mielipiteistä poikkeavat näkemykset. Silloin dialogi synnyttää uusia merkityksiä ja tulkintoja, joista taas vuorostaan syntyy uusia tapoja toimia. Mihail Bahtinia lainaten: Totuus ei synny eikä sijaitse yhden ihmisen päässä: se syntyy totuutta yhdessä etsivien ihmisten välillä, heidän dialogisessa kanssakäymisessään.

 

Joskus työyhteisöissä pelataan Osallistamispeliä. Siinä pyritään dialogiin, mutta vakiintunein keinoin. Sen sääntöihin kuuluu järjestää työpaja tai muu tilaisuus, vakuutella osallistujille dialogin tärkeyttä. Tehdään tavanomaiset ryhmätyöt ja kirjataan tulokset, jotka voidaankin sitten arkistoida hyödyntämättä niitä sen enempää. Jos tämä toistuu, osallistujat oppivat, ettei keskustelulla ole todellista merkitystä. He kyllä toteuttavat roolinsa odotetusti mutta innottomasti. Tuloksena saadaan vain kliseemäisiä toteamuksia.

 

Palavereja, valmennuksia ja kokouksia on mielenkiintoista seurata kielipelin näkökulmasta. Käsi sydämelle, kuinka moni on osallistunut kokouksiin, joissa aluksi nostatetaan henkeä ja vannotaan luovan dialogin nimiin ja sitten toteutetaan sama koreografia ja puheenvuorot kuin aina ennenkin? Osallistujat toteuttavat ne roolit, joita heiltä on totuttu odottamaan ja samat vanhat totuudet esitetään hieman viriteltyinä. Viis siitä, että itse asiassa tekisi mieli vähän kyseenalaistaa. Paljon puhuttiin ja oikeista asioista mutta mikään ei muutu. Jokainen osallistuja voi kuitenkin vaikuttaa siihen mihin suuntaan peli kääntyy. 

 

Erityyppisten kielipelien tunnistaminen voi auttaa kehittämään organisaation luovaa ja tuloksellista toimintaa. Kieli on keskeinen osa toimintakulttuuria ja vaikuttaa monella tasolla. Vakiintuneita sääntöjä ja muotoja noudattava keskustelu luo turvallisuutta ja läheisyyttä, mutta ei auta luomaan uutta ajattelua. Siihen tarvitaan dialogia, jossa haetaan uusia merkityksiä ja toimintatapoja, joskus yllättävilläkin tavoilla. Jos esimiehet osaavat tunnistaa keskustelujen merkityksen ajatteluun ja toimintaan, he pystyvät myös muuttamaan niitä tarvittaessa haluttuun suuntaan. Sääntöjen muuttaminen on riski, mutta niin on elämäkin.

Kirjoittaja on Tuovi Haikala, joka on vuosien varrella tarkastellut kielen ja puheen vaikutuksia monissa eri tavoin organisoituneissa työyhteisöissä ja erilaisissa kulttuureissa.

 

tuovi.haikala@businesscoaching.fi

Please reload

Lisää tästä aiheesta
Please reload

Viimeisimmät
Please reload

Arkisto
Please reload

Seuraa meitä
  • Facebook Basic Square
  • Twitter Basic Square
  • LinkedIn App Icon

BCC Business Coaching Center Oy

Mechelininkatu 13, 00100 Helsinki, Finland

info@businesscoaching.fi

+358 10 421 3600

y-tunnus/VAT Number 2107152-9

Sivustollamme käytetään evästeitä- lisätietoa

We use cookies- more info

  • Facebook
  • LinkedIn Social Icon
  • Twitter