Suppointervention paikka?

28.4.2017

Tämä on ylitoleranssiepidemian ja sen ehkäisemiseen tarkoitetun persläpikustannuslaskennan lyhyt oppimäärä. Anteeksi kielenkäyttöni – joudun muotoilemaan termit ärsyttäväksi bisnesjargoniksi, jotta ne vaikuttaisivat vakuuttavilta ja tärkeiltä, sillä tärkeästä asiasta on kysymys. Niille joita jargon ei kiinnosta: kyse on moukkamaisen käyttäytymisen tunnistamisesta työpaikoilla, ja siitä miten siihen ryhdikkäästi puututaan. Ja myös siitä, miten kalliiksi tulee, jos ei puututa. Nämä asiat eivät valitettavasti ole ihan uusia, vaikka tätä kirjoitusta varten keksityt termit ovatkin.

 

Ylitoleranssiepidemia on organisaation tila, jossa johto, esimiehet ja/tai työkaverit eivät uskalla tai halua puuttua yksittäisen henkilön jatkuvaan, työyhteisön kannalta vahingolliseen (lue: persläpimäiseen) käyttäytymiseen. Puuttumattomuudella voi olla monia mahdollisia syitä, mutta ainakin yksi hyvin todennäköinen seuraus: se tulee kalliiksi. Aina.

 

Siksi persläpikustannuslaskenta on varsinkin näinä aikoina tärkeää. Sen sijaan että viilataan, säästetään ja vielä vähän kiristetään; uskalletaanko laskea mitä maksaa, jos työpaikalla häärää asiattomalla käyttäytymisellään muiden työtehoa laskeva energiasyöppö? Tai peräti useita? Minkä verran säästöjä saataisiin aikaan, jos parannetaan yleistä työtehoa epäasialliseen käyttäytymiseen puuttumalla – mieluiten lopettamalla se kokonaan? Uskallan veikata, että aika monessa paikassa myös työhyvinvointi lisääntyisi samalla.

 

En tarkoita nyt tilannetta jossa joskus harmittaa esimiehen tai työkaverin (tyhmä) mielipide, tai se että työyhteisössä on aika ajoin näkemyseroja ja konflikteja. Näitä tapahtuu kaikkialla, ja näin pitää ollakin. Varoitan siis ryhtymästä noitavainoihin – niiden lietsomisesta ei tule kuin vahinkoa.

 

Aidoksi työpaikan Persläveksi ei valikoiduta kevyin perustein; siinä roolissa pitää toimia johdonmukaisesti tavoilla, joista monet täyttävät myös kiusaamisen määritelmän:

  • Loukkaa muita tahallisesti puheillaan ja/tai käyttäytymisellään; keinoina usein vähättely, ”huumori” tai sanaton viestintä (eleet, ilmeet, keskeytykset) 

  • Sabotoi yhteistyötä ja viestii tarkoituksellisesti sitä huonontavilla tavoilla (juoruilu, valheiden levittäminen, epäsuora vallankäyttö ja ”kastijako”: joidenkin henkilöiden mustamaalaaminen tai totaalinen sivuuttaminen)

  • Menee konfliktitilanteissa henkilökohtaisuuksiin (sen sijaan että pysyisi asiassa)

  • Reagoi jatkuvasti tavoilla jotka saavat muut varpailleen (äkkipikaisuus, ylilyönnit)

 

On harhaluulo, että perslävet kuuluisivat oleellisena osana kaikkiin eläviin organismeihin. Ihmisten muodostamissa yhteisöissä ne eivät nimittäin poista kuonaa, vaan generoivat sitä.

 

Ylitoleranssiepidemian hoitoon suosittelen kaksivaiheista menetelmää: ensimmäinen vaihe on persläpidetektio, jonka tarkoituksena on tunnistaa työyhteisöä vahingoittava käyttäytyminen. Tämä tehdään happotestin sijasta suppotestillä, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan menee näin: jos työyhteisösi kärsii, kipuilee ja sillä on selvästi paha olla, missä on se paikka johon suppo pitäisi laittaa? Siitä kohdasta aloitetaan vaihe kaksi eli interventio. Ihmis(t)en kohtaaminen silmästä silmään, jämäkkä viesti siitä, että tämä peli ei nyt enää vetele. Tiukka sopimus siitä, miten käyttäytymistä korjataan. Seuranta ja palaute. Ja säästelemättä myös kiitosta ja kannustusta, jos sopimuksessa pysytään. 

 

Kyllä, se kirpaisee – turha kuvitella muuta. Mutta kuinka houkutteleva onkaan onnistumisen mahdollisuus. Ehkä Perslävestä ei Päivänsäteeksi hetkessä muututa, mutta kaikkien etu on, että ihmisen annetaan näyttää itsestään muitakin puolia – tai suorastaan edellytetään sitä. Ja vaikka onnistuminen ei olisikaan täydellinen, puuttuminen on jo itsessään tärkeä viesti. Se kuuluu näin: tässä työpaikassa vallitsee nollatoleranssi työtehoa rapauttavan, asiattoman käyttäytymisen suhteen. Se on tehokas rokotus kalliiksi tulevan ylitoleranssiepidemian torjuntaan.

 

 

Kirjoittaja Mari Mattsson on ammatticoach, joka tietää liian paljon tilanteita, joissa fiksut ihmiset käyttävät aikaansa persläpijälkien siivoiluun ja vahinkojen korjaamiseen. Tämä kirjoitus on saanut innoituksensa paitsi ajoittaisista käytännön esimerkeistä, myös takavuosien mainiosta kirjasta ”The No Asshole Rule” (Sutton). Samaisesta teoksesta löytyy persläpikustannuslaskennan esikuva TCA (Total Cost of Assholes), ja hyvät perustelut sille, miksi häiritsevän käyttäytymisen hintaan tulisi jokaisessa organisaatiossa suhtautua vakavasti.

 

mari.mattsson@businesscoaching.fi

Please reload

Lisää tästä aiheesta
Please reload

Viimeisimmät
Please reload

Arkisto
Please reload

Seuraa meitä
  • Facebook Basic Square
  • Twitter Basic Square
  • LinkedIn App Icon

BCC Business Coaching Center Oy

Mechelininkatu 13, 00100 Helsinki, Finland

info@businesscoaching.fi

+358 10 421 3600

y-tunnus/VAT Number 2107152-9

Sivustollamme käytetään evästeitä- lisätietoa

We use cookies- more info

  • Facebook
  • LinkedIn Social Icon
  • Twitter